Loskaa, sipulointia ja pisteiden menettämistä etelän reissulla

Juho Heiskanen
20.11.2017

JoSePa - AS Moon 4-4 (2-1), Zenith - AS Moon 4-3 (1-1)

Kuutta pistettä oli tarkoitus viikonlopun reissulta käydä ryöstämässä, mutta kissan v**ut saaliiksi lopulta vain vaivainen 1p ja pelkkää pahaa mieltä.

JoSePa - AS Moon

Lauantaina paineltiin Pekan hellässä ohjaksissa Joutsaan, jossa vastaan asteli alkukauden kenties kovin joukkue: JoSePa. Sarjakakkonen oli juuri kaatanut ottelun enemmän pelanneen sarjakärki Tervarit kotonaan, ja muutenkin JoSePa on aina ollut erittäin kova kotiparketillaan. Kova haaste oli siis lauantaina jo edessä. Tarkoituksena oli lähteä kuittaamaan edellisreissun karvasta pettymystä, jossa Villa oli tullut takaa ohi viimeisillä minuuteilla liivipelaamisellaan ja jättänyt Moonin tylysti ilman pisteitä. 

Ottelun alku oli täysin JoSePa:n. Huolimatta huolellisista lämmittelyistä niin ulkoilmassa kuin parketinkin puolella, tuli kotijoukkue otteluun selkeästi terävemmin. Jo avausminuuteilla sai Janne Vähäkangas venyä Moonin maalilla pariin otteeseen parhaimpaansa, eikä omissa hyökkäyksissä tunnuttu pääsevän sinne sektoreille joista ottelupalaverissa oli sovittu. Heti ensimmäisellä minuutilla kotiyleisö sai lauantai-iltapäivään piristystä: AS Moonin jo katkaistua hyökkäyksen, karkasi pallo kuitenkin jostain perseiden (?) kautta takaisin JoSePan pelaajille, jotka muistaakseni parin kimmokkeen kautta "tarjoilivat" pallon maalin eteen Otto Piilille, joka tsippasi tyylillä pallon börsään 1-0. Hieman epäonninen maali, mutta alkuminuuttien rynnistyksen johdosta täysin ansaittu JoSePa:lle. Tasoitusta päästiin itsekin hieman onnekkaasti juonimaan heti avausosuman jälkeen, kun JoSePa joutui pudottamaan pallon toistamiseen maalivahdille ja tuloksena epäsuora vapari aivan maalin edustalta. Keinänen kiskaisi muuriin, mutta Uusitalo seurasi reboundin ja kiskaisi pallon yläpeltiin 1-1. 

Tasoituksen jälkeen Vähäkangas otti parit tärkeät kopit maalilla ja piti Moonin pelissä mukana. JoSePa:n tärkeät ja merkatut miehet: Kosuset, Kotimäki ja Malin aiheuttivat töitä Moonin puolustukselle, mutta tarpeeksi saatiin vetoja blokattua ja loput hoiti Junnu maalilla. Pari vastahyökkäystä aukesi Moonillekin, mutta avausjaksolla ei montaa hyvää tonttia kyllä itse saatu. Kotijoukkue siirtyi 2-1 johtoon 18min kohdilla sivurajalta syntyneellä maalilla. Vielä kun ei olla tässä rapossa jossiteltu, niin nyt voi lässyttää ekan kerran: kyseistä sivurajaa olisi pitänyt Moonin penkin mukaan olla antamassa kyllä vierasjoukkue kotijoukkueen sijasta, mutta yhtäkaikki, Jarkko Kosusen vedon eteen olisi muurinkin pitänyt toki keretä eikä se takakulmaan silloin olisi painunut. Tauolle JoSePa:n 2-1 johdossa mentiin anyways, ja täysin ansaitusti.

Tauolla muutettiin omiin hyökkäyksiin lähtemistä hieman suoraviivaisemmaksi, jos&kun JoSePa lähtisi yltiöpäisesti paineistamaan. Liekö kotijoukkueella ollut nuorehko kiima päällä johtoaseman johdosta toisen jakson alussa, mutta näinhän se vain peli kääntyi hetkellisesti vierailijoille. 24min ja 25min kohdilla painoi AS Moon tylysti kaksi identtistä maalia JoSePa:n päätyyn. Ensin Teemu Aittola oli eksynyt omaan nurkkaukseen pohjapelaajaksi, mutta näki ylös säntäävän Ville Määtän painelemassa JoSePa:n yksinäisen pakin selustaan ja tarkka tsippi putosi ihanasti Määtän eteen ja siitä tökkäys ohi Niko Rantasen ja peli oli 2-2. Ja heti perään samanlainen, tällä kertaa Junnun käsistä nopea heitto ylös lähtevälle koutsi Hämeenkorvelle, joka villinä varsana kerkesi ohjaamaan aivan Rantasen nenän edestä ohjurin sisään 2-3. Enää ei annettu JoSePa:lle niin selkeästi aikaa tulla omista ylös, ja tämä näytti tuottavan tulosta. Vähitellen saatiin itsekin pidettyä palloa ja rauhoitettua omaa peliä. Vikat 10min mentiin lopulta aikaisempien kohtaamisten tapaisesti viihdyttävästi päästä päähän. Johto-osuman jälkeen Moonilla oli ehkäpä parin minuutin mittainen ns. momentum, jossa olisi voitu peli iskeä tärkeään 2-4 osumaan, mutta ei maistunut. Aivan avausjakson tapaan ei JoSePa enää paikoille päässyt, mutta 3-3 tasoitus syntyi taas puolivillaisesti omasta pimputtelusta alakerrassa. Oma avaava syöttö alakerrassa suoraan JoSePa:n jätkille jotka syöttivät vasemmalle laidalle vapaana olleelle Malinille, joka kiskaisi päivän komeimman kudin etuyläkulmaan ja pelin 3-3 30min kohdilla. Mutta kerrankin kuitattiin itse vastustajan maali heti seuraavassa vaihdossa, kun Patanen painoi sivurajan jälkitilanteessa takatolpalle ja ohjasi kokemuksella ja voimalla pelin ihanasti 3-4 vierasjohtoon. 

4-5min mentiin 4vs4 pelaamista, josta mieleen tulee ainakin Aittolan avopaikka takatolpalla 2vs1 hyökkäyksessä, mutta tällä kertaa Teme ohjasi pallon puolihudin jälkeen valitettavasti ohi maalin. JoSePa:n valmennus otti fiksusti vikalle 5min liivipelaamisen käyttöön, kun avainpelaajat alkoivat kenties hieman jo väsymään 4vs4 ravaamisessa ja toisaalta Moonin puolustuspelaaminenkin oli avausjakson jälkeen saanut hengen päälle ja tilkittyä JoSePa:n paikat viime minuuteilla aika minimiin. Maltilla kotijoukkue pelin painoi taas vieraiden päätyyn, ja hyvin suunnitellun blokkipelaamisen jälkeen avautui diagonaalipassille paikka läpi puolustusnelikon, ja Kotimäki löytyi takatolpalta puttaamaan peli 4-4 tasoihin kotiyleisön riemuksi. Vikat minuutit mentiin tasaisesti hampaita purren päästä päähän, mutta lopulta oli kummankin tyytyminen vain tasatulokseen. 

Avausjakson köysissä olon jälkeen tasuri tietysti ihan ok tulos, mutta jälleen edellisviikonlopun tapaan voiton menettäminen vikoilla minuuteilla liivipelaamiselle syö miestä tietenkin. Hyvin saatiin kuitenkin omaan pelaamiseen terävyyttä ja tarvittavaa muuntautumiskykyä toisella jaksolla, jotka tuottivat pari simppeliä maalia vastustajan päätyyn paikan avautuessa. JoSePa:lla oli useampi tontti tehdä ns. tekomaalejakin, mutta Junnu tuntui ne napsivan kiinni. 1-0, 2-1, 3-3 osumissa ei Moonin pelaaminen täysin täydellisesti mennyt omista lähtemisen suhteen, joista tylysti soi omissa. Virheitä, virheitä, virheitä ja niistä tylysti kuittausta. Sitähän se futsal taitaa olla.

Vastustajan nettitoimituksen raportti/näkemys ottelusta luettavissa tästä 

Zenith - AS Moon

Nooooh, Tikkurilassa oltiin käyty yöpymässä ja joukkueen kesken syömässä, kunnes sunnuntaina lähdettiin itä-Helsinkiin kohtaamaan sarjan hännillä ollutta Zenith Myllypuroa klo 12.00 koittaneessa ottelussa. AS Moon lähti otteluun kolmella kentällisellä, tarkoituksena juosta kokeneelta Zenithiltä jalat alta jo avausjaksolla. Tämä suunnitelma jäi lähinnä ajatuksen tasolle tai jonnekin aivojen hippokampukseen tai muuhun helvetin vastaavaan. 

Ekan jakson alku lähti yhtä nihkeästi käyntiin kuin edellispäivänä Joutsassa. Omissa ei suurempaa hätää ollut, koska Zenith nyt ei ensinnäkään lähtenyt niin kiimalla ylhäältä prässäämään kuin nuorempi joutsalaisporukka, mutta oma hyökkäyspelaaminen tuntui menevän liian hitaaksi pallon kierrättämiseksi keskiympyrän paikkeilla. Turhautuminen alkoi näkyä avausjaksolla myös virheiden määrässä, kun omien hölmöilyjen ja pallonmenetysten jälkeen oli pakko rikkoa Zenithin äijiä vastahyökkäyksen pelossa. 

7min kohdilla kilahti kuitenkin Zenithin päädyssä. Joutsassa selkänsä jo avausjaksolla loukannut, mutta hotellissa kuntoon hierottu ja liekö jollain korsetilla kuntoon parsittu Timi Knuutinen sai oikeassa laidassa pallon lähellä maalia itselleen ja ampui turhia miettimättä pallon takakulmaan. Tässä vaiheessa penkillä mietittiin että noniin, kyllä se tästä alkaa kulkemaan. No eihän se ihan alkanut. Pienehköllä, mutta toisaalta tässä vuosien aikana jo tutuksi tulleella Herttoniemen liikuntasalissa ei palloa Zenithin verkkoon tunnettu saavan. Parhaimmissa paikoissa ja ylivoimahyökkäyksissä ei miehet painaneet esimerkiksi sovitusti suoraviivaisesti maalille, ja pari maalipaikkaa kusahti näihin. Ja sitten annettiin Zenithille sopivasti tasoitusmaaliin lahja ennen taukoa: omasta sivurajasta omassa päädyssä epäonnistunut nostopallo ylöspäin ->  parin metrin päähän Jesse Kyrkön nänneihin ja tästähän tämän tason mies sijoittaa rauhassa pelin 1-1 tasoihin. Tauolle mietiskelemään.

Toinen jakso kulki ensimmäisen kaltaisena. Zenith puolusti fiksusti omissa, ja lähti muutamiin otteisiin hyvillä seinäsyötöillä pystyyn, lähinnä laitojen kautta paikkoja etsien. Vähäkangas ei kuitenkaan maalilla joutunut läheskään samoihin töihin kuin Joutsassa. Zenithin maalille alkoi kuitenkin tontteja syntymään avausjaksoa enemmän. 24min Aittola sai reissussaan ollutta apinaa hieman selästä pois, kun jo pysähtyneeltä näyttänyt hyökkäys tuotti kuitenkin pistopallon vasempaan laitaan, josta Teme pommitti pienestä kulmasta yläkulmaan 1-2. Pian kolisi kuitenkin omissa: Kylmälän huljut eivät onnistuneet oman vaihtopenkin edessä, josta vaaraliinen pallonmenetys väärässä paikassa ja josta Kyrkkö runnoi pallon itselleen sekä sijoitti ohi Vähäkankaan 2-2. Tasoituksen jälkeen jatkettiin pallonhallintaa ja ajateltin että kyllä ne paikat sieltä tällä painostuksella avautuu, josta puttaillaan sisään. Ja vi**t. Liian yltiöpäinen hyökkäämiseen lähtö omista -> harhasyöttö -> Zenithin äijä keskustasektorille vapaaksi takaviistosyöttöön vailla miesvartijaa -> hieno kuti keskisektorilta sisään. Sarjajumbo ja keski-iältään sarjan vanhin jengi (villi veikkaus) 3-2 kotijohdossa 31min kohdilla. Ei hyvä. Sitten alettiin painamaan nöyrästi duunia tasoituksen eteen. Tähän voisi futisforumeiden nillittäjien/hanhinaamojen iloksi luetella maalipaikat yksitellen, mutta jätetään se ihan vittuillakseen tekemättä ja annetaan pelejä nähneiden tehdä tietysti omat johtopäätökset otteluiden kuluista (nicki esiin, naks naks). 35min kohdalla kuitenkin Aittola kiskaisi hienosti tasoituksen 3-3 ja hetki oltiin mielissään. Vikalla 5min 3-4 laatupaikkaa, ei rimaa lähemmäs. Ja Zenithiltä saavillinen pask....kylmää vettä niskaan: Moonin avopaikan jälkeen terävä vastahyökkäys väsynyttä nelikkoa vastaan vasemmalta laidalta, hyvä leikkaus keskelle, kuti puikoista sisään ja peli 4-3 Zenithille. Liivipelaaminen käyttöön, mutta tasoitusta ei takatolpilta saatu aikaan ja Zenithin jätkät saivat tuulettaa maukasta kotivoittoa.

 

Reissusta täten vain 1p tuotavana. Kärki meinaa karata, mutta ei keskitytä nyt siihen. Niin kuin Helsingissä pukukopissa taisi useampikin pelaaja itsekseen noitua, että kyllähän tää alkaa vituttamaan aina selitellä ja jossitella näissä vierasreissuissa kun vastustaja painaa lopussa ohi, niin silti kauden vieraspeleistä tulee muutama ottelu kuitenkin mieleen, joista olisi täytynyt enemmän pisteitä karttua ottelutapahtumiin ja maalipaikkoihin nähden: ACE Tampereella, PS Villa edellisvkl ja nyt ainakin tämä Zenith matsi.Yhteensä 2p näistä kolmesta pelistä saldoksi, joista 7p ei olis ehkä kovin iso vääryys ollut. Mutta eipä se auta lässyttely. Liivipelaaminen pitäisi puolustaa paremmin vaikka sitä kuinka onkin tässä treenattu ja varsinkin saada viime hetkillä itselle se pallohallinta tylysti haltuun, takatolpilta ohjaat sisään vaikka kiveksillä etkä sudi ohi, ja jo kolmannen vuoden Ykkösen kokemuksella pitäisi jättää omassa päässä tarjoilut vastustajalle minimiin ettei siellä kaikenmaailman janarit pääse yksin läpi nautiskelemaan sivurajojen jälkeen. Tässä ehkä tiivistettynä jo valmennusjohdonkin kommentteja joukkueelle paluumatkan ajalta, joka oli muuten hemmetin pitkä tämmöisten vieraspelien jälkeen. Urakka ei tästä helpotu, kun vapaaviikonlopun jälkeen koittaa ehkä matkallisesti&ajallisesti rankin kombo: LPK Jyväskylä + TPK Turku reissu viikonloppuna. Hieman on samanlainen urakka edessä kuin oli nytkin. Kovassa iskussa oleva kotijoukkue TPK, ja häntäpäässä tärkeistä sarjapisteistä taisteleva LPK. Luulenpa että tää pari viikkoa treenataan aika huolella tiettyjä juttuja tästä viikonlopusta opittuna, ja koitetaan olla maksamatta niitä kuuluisia "oppirahoja" kahden viikon kuluttua...